Äiti Jumalattaresta Isä Jumalaan



Pyhät miesapostolit Pietarinkirkon katolla

”Isän kaupungissa Äidin jalanjäljissä”

Poikani  tapaturmainen kuolema Italiassa muutamia vuosia sitten on antanut minulle monella tavalla hyvin erikoisia ”lahjoja”. Se avasi ihan uuden näkemyksen ja hyvin syvän ymmärryksen Äidin ja Lapsen suhteesta, joka jatkuu vielä ”kuolemankin” jälkeen.

Tajusin todella sydämessäni mikä suunnaton fyysinen tuska kaikille Äideille – ja varmaan myös Isille – on ollut esim. menettää poikansa jatkuvissa sodissa viimeisinä vuosituhansina – ja miten tämä on vaikuttanut Planeettamme kollektiiviseen tietoisuuteen. Ymmärrän myös hyvin, että Tyttären ja Puolison rooli näissä sodissa ei nykyäänkään ole ruusuilla tanssimista. Ja kuka onkaan se Nainen, joka aina synnyttää uusia ja uusia Poikia.

Se, että poikani kuoli – siirtyi uuteen rooliin – Italiassa, vei minut muistotilaisuuden yhteydessä Vatikaaniin ja itse Paavin audienssille.

Luulin yksinkertaisuudessani, että Paavin tapaaminen olisi paljon henkilökohtaisempi, kuin mitä se osoittautui olevan. Meitä sen hetkisiä tavattavia oli varmaan 20 000, tosin meidän ryhmällemme oli varattu erityinen paikka mahdollisimman lähellä Paavia.

Ja näin koin Isäjumalan maallisen edustajan Planeetallamme. Pyhiä sanoja, pyhistä kirjoituksista eri kielillä. Ryhmämme edustaja sai kunnian suudella Paavin kättä. Hän välitti ryhmällemme lohdutuksen sanoja Paavilta.

Tunnelma Pyhän Pietarin torilla oli mielestäni todella erikoinen. Tänne olivat Jumalaa pelkäävät ja palvovat vaeltaneet eri maista vuosisatojen aikana.

Kävin myöhemmin myös itse Pietarin kirkossa, ja jopa sen tornissa asti. Tuntui tosi mahtavalta katsella Roomaa, kristikunnan keskuspaikkaa, sieltä ylhäältä.




Vestan Neitsyiden temppelin rauniot Roomassa,

Vietin sen jälkeen useita päiviä Roomassa, etsien muistoja Jumalattarista. Kävin Forum Romanumilla peräti kolmena eri päivänä. Halusin olla niin paljon kuin mahdollista lähellä Vestan – Kodin Jumalattaren tulta ylläpitävien neitsyiden – temppeliä.

Löysin monia mielenkiintoisia paikkoja eri puolilta vanhaa Roomaa, ja totesin, että jumalattaret ”elivät” edelleen tässä ikuisessa kaupungissa, joskin heitä on etsittävä hiukan.Junon, entisen Äitijumalattaren ja Jupiterin Isäjumalan, temppelissä mietiskellessäni mieleeni tuli ajatus – tai viesti:

”Alussa Jumala otti Naisen hahmon.

Sitten Jumala otti Miehen hahmon.

Nyt Jumala vain ON jokaisessa meissä”.

Päivä Paavin vastaanotolla sai minut eräällä tasolla jopa hilpeäksi. Totesin päivän mayasymboolin olevan IMIX, mikä on Kosmisen Äidin ja Äiti energian edustaja näiden symboolien joukossa. Vierailu Isäjumalan edustajan luona Äitinä, Äitijumalattaren energiassa – ei hassumpaa mielestäni, jollen ajattele vierailun syvempää syytä.

Tämä ”Äiti/Isäjumaluus” tarkkailu on ollut elämässäni jo kauan. Jossain vaiheessa kiteytin lukemani ja myös ”omakseni” havaitsemani ja kokemani tarinan seuraavaan muotoon.

Miten kaikki alkoi......

..................................Äiti Jumalattaresta Isä Jumalaan

Willendorfin Venus

Kuinka matriarkaalisista yhteiskunnista tuli patriarkaalisia ja syntyi se maailma, missä nyt elämme.

” Palatkaamme takaisin aikaan, jolloin yhteiskunta organisoi itsensä uudelleen. Tämä tapahtui silloin kun miehistä tuli vallalla oleva laji, joka päätti, että oli sopimatonta näyttää tunteitaan, tai jossain tapauksissa jopa,  että niitä oli olemassa.”

Aikaisemmissa tämän planeetan historian vaiheissa ihmiset elivät  matriarkaalisissa yhteisöissä. Naiset hallitsivat yhteiskuntia lähtökohtanaan omat vaistonsa ja tunteensa . Kaikki hallinnolliset ja tärkeät uskonnolliset asemat olivat naisten hallussa. He säätelivät myös kaupankäyntiä, tiedettä, koulutusta ja parantamista.

Näissä varhaisissa matriarkaalisissa yhteiskunnissa miehillä ei ollut mitään valtaa. Heidän oli "oikeutettava" paikkansa tekemisillään, sillä he olivat muuten hyvin vähän tärkeitä. Miesten asemaa voitaisiin lähinnä lähinnä verrata muurahaisten ja mehiläisten työläisiin. He tekivät raskaat ruumiilliset työt ja pitivät huolen siitä, että lapset tulivat siitetyiksi ja suojelluiksi. Miesten ei sallittu alussa edes osallistua klaaninsa asioihin tai äänestää yhteisöään koskevissa kysymyksissä. Naiset eivät pitäneet heitä tarpeeksi älykkäinä ymmärtämään tälläisia asioita, ja niin yhteiskunnan vaikus- ja valta-asemat olivat suljettuja miehiltä.

Kului vuosisatoja ennenkuin miehet edes pystyivät ajattelemaan mahdollisuutta saavuttaa sellaisia johtoasemia, joissa heillä lopulta olisi mahdollisuus äänestää.

Lausselin Venus.
Hänen kädessään olevaa sarvea,
pidetään maailman ensimmäisenä kalenterina.
Siihen on merkitty hänen kuukautiskiertonsa.

Heiltä kului taas vuosisatoja ennenkuin he keksivät miten luoda parempi asema itselleen. Mitä miesten oli tehtävä saadakseen haltuunsa kontrollin matriarkaalisella jaksolla? He loivat pelon. Pelko oli asia, jota naisten yhteiskunnissa ei oltu tunnettu. Tämä uusi keksintö, pelko, sai alkunsa epäilyksen siemenistä, joita kaikkein huonoimmin kohdellut miehet kylvivät ympärilleen. Lihaksettomina he eivät herättäneet kenessäkään ihailun tunteita. He eivät myöskään saaneet osakseen naisten suosiota, vaan olivat kokeneet aina jäävänsä "viimeiseksi".. Ja niinpä nämä syrjäytetyt miehet alkoivat nyt käyttää ainoaa hallussaan olevaa keinoa. He pyrkivät kasvattamaan pelkoa epäilyksen siemenien avulla. Entäpä jos naiset olivatkin väärässä? Entäpä jos naisten tapa hallita ei ollutkaan oikea? Mitä, jos he todellakin olivat saattamassa koko yhteiskunnan - koko rodun - varmaan perikatoon?

Miesten ei ollut läheskään yhtä vaikeaa saada naisia vakuuttuneeksi siitä että, heille, miehille, oli annettava enemmän valtaa oman elämänsä suhteen, kuin saada toiset miehet vakuuttuneiksi tästä. Elämähän sujui kaikesta huolimatta mukavasti. Miesten kohtalo oli voinut olla pahempikin kuin jokin päivän mittaan tehtävä ruumiillinen työ arvonannon saamiseksi tai sen lisäksi lankeava seksuaalinen yhdyntä. Siksi näiden ilman valtaa valtaa olevien miesten oli vaikea vakuuttaa toisille kohtaloveljilleen vallan tavoittelemisen tärkeyttä.

Kaikki miehet eivät edes pystyneet kuvittelemaan tällaista. Eikö naisilla toden totta ollut suora yhteys Jumalattareen? Eivätkö he itse asiassa olleetkin Jumalattaren fyysisiä ilmaisumuotoja? Ja eikö Jumalatar ollutkin hyvä?

Tämä mielikuva hyvästä Jumalatteresta oli niin voimallinen ja kaikenkattava, ettei valtaan pyrkiville miehille jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin luoda vastapuoli matriarkaalisen yhteiskunnan palvoman Suuren Jumalattaren rajattomalle rakkaudelle.

Vaikka matriarkaalisessa yhteiskunnassa ei tunnettu pahaa, siellä ymmärrettin kuitenkin teoria "mädästä omenasta".  Jopa naisetkin näkivät ja tiesivät kokemuksena perusteella, että jotkut lapsista yksinkertaisesti olivat "pahoja", huolimatta siitä mitä he tekivät. Varsinkin silloin kun oli syntynyt poikalapsi, jota kukaan ei pystynyt kontrolloimaan.

Ja näin syntyi miesten luoma uusi myytti.

Eräänä päivänä, myytti kertoi, Suuri Äiti, Jumalatarten Jumalatar, synnytti pojan joka osoittautui olevan "ei-hyvä". Mitä tahansa äiti yrittikään, pojasta ei tullut hyvää. Lopulta, hän tappeli äitinsä kanssa tämän valtaistuimesta.

Tämä oli ihan liikaa, jopa rakastavalle ja anteeksiantavalle Äidillekin. Poika karkoitettiin ikiajoiksi - mutta jatkoi silti juonittelujaan ja pahoja tapojaan, toisinaan jopa herjaten itse Suurta Jumalatarta.

Kului taas satoja vuosia, mutta miesten luoma myytti johti vihdoin siihen, mihin he olivat pyrkineet. Miehet saivat vihdoin aiheen kysyä: "Kuinka voimme olla varmoja siitä, että palvomamme Jumalatar on varmasti Jumalatar? Miksi tuo paha lapsi, joka nyt on aikuinen ja tekee meistä pilkkaa?

Tällä tavoin valtaan pyrkivät miehet saivat toiset miehet aluksi huolestumaan. Sen jälkeen miehet raivostuivat siitä, etteivät naiset ottaneet vakavasti tätä heidän huolestumistaan. Lopuksi he alkoivat kapinoida.

Se olento, joka tunnetaan nykyään "saatanan" nimellä, syntyi näiden miesten valtapyrkimysten tueksi. Ensin oli luotu myytti "pahasta lapsesta", jonka olemassaolosta myös klaanin naiset olivat helposti vakuuttuneet. Kaikille alkoi olla itsestään selvää, että tämä ”paha lapsi” oli miespuolinen. Tähän saakkahan miehet olivat olleetkin heikompi sukupuoli.

Jos tämä "paha lapsi" oli miespuolinen, ja jos "paha" oli miespuolinen, kuka pystyisikään taltuttamaan hänet? Varmaankaan ei naispuolinen Jumalatar. Mytologinen ongelma oli nyt luotu, ja myös vallanvaihdon perusta. Nyt miehet pystyivät sanomaan, että kun kysymyksessä oli viisauden ja ymmärryksen, selvyyden ja myötätunnon, suunnittelun ja ajattelemisen asiat, niin kukaan ei varmaan epäillyt feminiinisyden ajatus- ja toimintatavan paremmuutta. Mutta raa´an voiman ollessa kyseessä, mies oli tarpeen.

Aikaisemmin Jumalattaren mytologiassa miehet olivat lähinnä naisten rakastaja-kumppaneita. He toimivat palvelijoina ja täyttivät naistensa ruumiilliset toiveet juhlittaessa nautinnollisesti Jumalattaren suuruutta . Mutta nyt tarvittiin miehiä, jotka pystyivät vielä enempään. Tarvittiin miehiä suojelemaan Jumalatarta ja puolustamaan häntä vihollisia vastaan.

Tämä kuva on Nürnbergin
tuomiokirkon ovesta.
Alaston Eeva ja puettu Aatami

Tähän ajatustavan muutokseen kului satoja vuosia. Mutta vähitellen yhteiskunnat alkoivat nähdä henkisissä mytologioissaan miespuoliset rakastajat myös miespuolisina suojelijoina. Lopultakin oli olemassa joku, joka kykeni suojelemaan Jumalatarta. Kokemus oli nyt osoittanut että, tälläinen suojelija oli selvästi tarpeellinen.

Suurin muutos ei kuitenkaan ollut se, että miehestä tuli miespuolisena suojelijana miespuolinen tasavertainen partneri, joka myös palvoi Jumalatarta. Nyt luotiin sen sijaan matriarkaalisen yhteiskunnan palvoman Suuren Jumalattaren rajattomalle rakkaudelle vastapuoleksi miespuolinen Jumala. Jonkin aikaa Jumalat ja Jumalattaret onnistuivat hallitsemaan yhdessä.

Mutta sitten vähitellen miesjumalille annettiin uusia ja tärkeämpiä rooleja. Suojelemisen ja voiman tarve alkoivat korvata viisauden ja rakkauden tarpeen. Uudentyyppinen rakkauskäsite syntyi näihin mytologioihin. Tätä rakkautta oli suojeltava raa´alla voimalla, joka samalla myös alisti suojeltavansa. Uusi ”rakkaus” oli mustasukkainen Jumalattarestaan, eikä ainoastaan palvellut hänen feminiinistä haluaan, vaan taisteli ja tappoi hänen puolestaan.

Seuraavaksi alkoi syntyä myyttejä suunnattomia voimia omaavista jumalista, jotka kiistelivät ja tappelivat suunnattoman kauniista Jumalattarista. Mustasukkainen Jumala oli nyt luotu.

Eikä kestänyt kauaakaan ennenkuin jumalien mustasukkaisuus ei ainoastaan rajoittunut Jumalattareen, vaan kaikkeen luotuun kaikilla tasoilla.

Ihmisten oli parasta rakastaa vain Häntä, nämä mustasukkaiset jumalat vaativat, eikä ketään muutaa Jumalaa kuin Häntä - tai muutoin!

Koska miehet olivat kaikkein voimakkain laji, ja koska miespuoliset jumalat olivat kaikkein voimakkaimmat, tässä uudessa mytologiassa ei vaikuttanut jäävän sijaa keskustelulle.

Nyt oli Vihan Jumala luotu, ja matriarkaalisuus oli kääntynyt patriarkaalisuudeksi  Tämän muutoksen tapahtuessa ihmiset lopettivat samalla myös tunteiden ilmaisemisen, koska sitä alettiin pitää "heikkoutena". Vaikka loppujen lopuksi yhteiskunta hyväksyi tämän ajatuksen, niin tunteiden kieltäminen ja niiden pitäminen "pahana" oli ollut aluksi osa miesten vallankumouksesta matriarkaattia vastaan.

Ja niin koko idea alkuperäisestä jumaluudesta oli kääntynyt päälaelleen. Sen sijaan, että jumaluus olisi ollut kaiken rakkauden lähde, siitä oli tullut kaiken pelon lähde.

Äiti kantaa sylissään kuolleen,
ristiltä otetun poikansa ruumista.
Poika kuoli maaiilman syntien vuoksi, kerrotaan.
Kuva on Roomasta.

Alkuperäinen rakkauden malli oli ollut suurelta osalta feminiininen. Äidin loputtoman kärsivällinen rakkaus lastaan kohtaan, ja naisten rakkaus hänen ei-niin-kovin-älykästä, mutta loppujen lopuksi käyttökelpoista miestään kohtaan, korvattiin vaativan, suvaitsemattoman Jumalan mustasukkaisella, vihaisella rakkaudella. Tämä Jumala ei sallinut keskeytystä, kyseenalaistamista, eikä häntä pilkattu.

Rajatonta rakkautta ja luonnon lakeja välittävän huvittuneen Jumalattaren hymy korvattiin ei-huvittuneen Jumalan ankarilla kasvoilla. Tämä Jumala ilmoitti olevansa luonnon lakien yläpuolella ja rajoittavansa ikuisesti rakkauden.

Mytologinen ongelma oli nyt luotu, ja myös vallanvaihdon perusta
Maailman suuret uskonnot ovat palvoneet tätä kaukaista Jumalaa tuhansia vuosia, ja palvonta jatkuu edelleenkin, vaikka Jumalatar on alkanut palata. Tämän patriarkaalinen Jumalan kyseenalaistamaton palvonta on johtanut siihen, että maailma näyttää siltä, miltä se näyttää .

Ylläoleva tarina on pääasiassa koostumus Neale Donald Walschin kirjasta: Conversations with God, Book 3 (Keskusteluja Jumalan kanssa,  kirja 3). Vastaava tarina on olemassa useassa muussakin kirjassa: Kuten esimerkiksi : Zsuzsanna Budapest:  The Holy Book of Women´s Mysteries, Barbara Mohr, Monica Sjöö: The Great Cosmic Mother – Origin of the Religions of the Earth; tai Barbara Hand Clove: The Pleyadian Cosmology, William Shaffer: Illuminating Physical Experience.  Ajatus löytyy myös joissain Eckhard Tollen esitelmissä (YouTubessa)

Kaikkein varhaisimmat figuurit, ovat pieniä naishahmoja – jumalattaren kuvia. Näitä olen nähnyt esim. Meksiko Cityn antropologisen museon kaikilla eri kulttuurien osastoilla. Olen nähnyt niitä Wienin kansatieteellisessä museossa, ja Pietarin Eremitagen osastoilla, joilla esitetään varhaisia kulttuureja. Niitä on Kanarian saarten museoissaa.
Tosin hahmot ovat usein luokiteltu vain ”figuureiksi”, ilman sen enempiä selityksiä niiden alkuperästä. Mielestäni hassuinta on tässä yhteydessä ollut se, että näiden figuurien katsotaan liittyvän usein "hedelmällisyysriitteihin" - aikana, jolloin miehen roolista siittäjänä ei vielä ollut tietoa.

Jumalaisen naisellisen energian ja voiman takaisinsaaminen

The Goddess - video

The World of the Goddess - video

A History of the Female Sun (and Goddess) 

Sophia Creation Story

©Gracia Penttinen